Video: Bobi.com - Kotimainen postilaatikko (Lokakuu 2024)
Postilaatikon perustajalla Gentry Underwoodilla ei ollut paljon sanottavaa tuotejulkaisusta, josta meidän oli tarkoitus keskustella, kun hän tuli PCMag-toimistoon aiemmin tällä viikolla. "Se on iPadin postilaatikko", hän sanoi.
"Kuulostaa melko suoraviivaiselta", vastasin.
Joten kysyin häneltä sen sijaan postilaatikon taustalla olevasta filosofiasta: mitä sen tarkoitus on tehdä ja kenelle se on tarkoitettu? Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, jotka herättävät kiinnostustani, etenkin rehuna digitaalimaailman organisaatiota koskevalle viikoittaiselle Get Organized -sarakkeelleni. He herättivät innostusta muuten rauhallisena ja säveltävät myös Underwoodin.
Gentry Underwood: Jos kysyt David Allenilta, mistä GTD ["Getting Things Done" -filosofia ja samanniminen kirja] on kyse, hän sanoo, että se ei ole niinkään asioiden saamisessa, vaan asianmukaisesta sitoutumisesta. Kyse ei ole tekemisestä enemmän, vaan siitä, että kaikki on paikoillaan.
Siellä on tämä psykologinen periaate, nimeltään Zeigarnik-efekti. Olet todennäköisesti perehtynyt siihen - et ehkä tiedä sitä nimellä, mutta olet varmasti kokenut sen. Tiedätkö, kun saat kappaleen jumissa pään päällä ja se on kuin silmukka uudestaan ja uudestaan? Mielemme on johdotettu pitämään lyhytaikaisessa muistissa joukko asioita, jotka meidän on suljettava silmukan päälle ja jotka meidän on suoritettava loppuun. Joten kappale voi jäädä ansaan - mutta myös kourallinen asioita, jotka meidän on tehtävä, ja sanomme jatkuvasti, että emme unohda. Meillä on tapana ladata nämä jutut lyhytaikaiseen muistiin ja siitä tulee eräänlainen ahdistuksen tila, jota kannamme mukanamme päivässä ympäri.
Jotkut asiat tekemisen valmistamisen taustalla oleva filosofia on, että otat kaiken, mitä muuten saattaisi pitää päässäsi, avoimena silmukkana ja teet jotain sen kanssa. Teet sen. Tai pyydät toista tekemään sen tai delegoimaan sen. Pudotat sen, mikä tarkoittaa, että päätät et aio tehdä sitä. Tai lykkäät sitä mihin tahansa määrään paikkoja. Voit asettaa sen GTD-maailmassa huomenna olevaan kansioon tai siirtää projektiin, johon aiot siirtyä jossain vaiheessa. Kun teet niin, pääset kohtaan, jossa luettelosi tyhjenee, sellaisena kuin se oli, ja mukana on hämmästyttävä, melkein euforinen mielenrauha. Yhtäkkiä kaikki pienet äänet, kaikki pienet levyt, joita olet pyörittäneet melkein tajuttomasti mielen takaosaan - et pyöritä niitä enää. Tuo melu korvataan eräänlaisella hiljaisuudella.
JD: Onko sinulla muita tuottavuussovelluksia, joita pidät käyttämäsi?
GU: En tiedä. Käytän silti keltaista Notes-sovellusta [iPhone ja iPad]. Käytän joskus Clear. Olen ollut erittäin vaikuttunut eleellisistä asioista, jotka Real Mac [Tyhjennä sovelluksen kehittäjät] kaverit suunnittelivat.
En käytä Evernotea. Käytän ironista kyllä Dropboxia.
Minulle sähköposti on eräänlainen kattava. Huomaan, että kirjoitan itselleni sähköposteja, koska tiedän paljon muita ihmisiä. Se toimii eräänlaisena tosiasiallisena tehtäväluettelona.
Käytämme Asanaa nyt työssä, johon yritän päästä tapaan. Taistelen sen kanssa hiukan. Heidän matkakokemuksensa on hiukan karkeampaa kuin heidän Web-jutunsa, ja yritän elää vain iOS-laitteissa, jotta minusta tulee aktiivisempi iPad-sovelluksen testaaja.
JD: Joten et käytä pöytätietokoneita ollenkaan?
GU: Yritän olla niin. Minusta tuntuu, että se on paras tapa oppia, mikä toimii ja ei toimi iPad-maailmassa ja mitkä ovat mahdollisuudet.
JD: Kuinka löydät sen toistaiseksi?
GU: Taistelen ilman näppäimistöä. Pidän todella iPad ministä. Minulla on yksi niistä [osoittaa uuteen iPadiin], jossa on verkkokalvonäyttö, ja vaikka se on kaunis, puolentoista kiloa, se on todella liian raskas pitääksesi kädessäsi jonkin aikaa. Tämä asia [iPad Mini] on hieman yli puoli kiloa ja kolmannes painosta se on aivan erilainen kokemus. Mutta sen jalanjälki on niin pieni, että kirjoitat joko lasipinnalle tai samankokoiselle näppäimistölle - kaikki sormasi ovat paikoillaan. Ja en voi aivan kiertää tuota palaa.
JD: Käytätkö sanelua ollenkaan?
GU: Teen puhelimessa. En ole oikeasti käyttänyt sitä tuskin ollenkaan täällä [iPad mini: ssä]. En tiedä oletko nähnyt Googlen viimeisintä sanelua…
JD: Google Now -juttuja?
GU: Vaikuttavasti, kyllä. On todella hämmästyttävää, kuinka se täydentää lauseesi automaattisesti. Voit todella seurata sen muutosta reaaliajassa. [Aktivoi Google Now] "Tämä on testi. Se muuttuu, kun puhun." [Sovellus soittaa soittoäänen osoittaaksesi, että puhe tekstiksi on valmis.] Se on niin siistiä. Se on todella mahtavaa.
Sanelun ympärillä olevat haasteet ovat sosiaalisempia. Nämä asiat [kuten iPad mini ja iPhone] menevät kanssani maailmaan. Se ei ole sama kuin istua huoneessa pöydän ääressä. Itse asiassa, jos istun huoneessa pöydän ääressä, olen todennäköisesti perinteisemmällä koneella. Joten jos minulla on yksi näistä asioista, olen ulkona maailmassa, jossa minun on usein hankalaa puhua matkapuhelimelleni joko siksi, että se häiritsee muita ihmisiä tai minusta on epämukavaa, että he kuulevat mitä ” minä sanon.
On vaikea. On vaikea löytää päällekkäisyyksiä paikoissa, joissa käytät yhtä näistä laitteista, mutta puhuminen heille ei ole kuitenkaan hankalaa. Mukautuva automaattinen täydentäminen ja oikeinkirjoituksen korjaaminen ja arvaaminen, kaikki auttaa. Mutta se on vielä kaukana sekunnissa, kun pystyn vain säveltämään näppäimistöllä.
JD: Meillä oli eilen toimistossa keskustelu siitä, kuka voi koskettaa tyyppiä. Suurin osa meistä voi, mutta on edelleen joitain ihmisiä, jotka metsästävät ja nokkaavat raivoisasti.
GU: On oltava jonkinlainen tapa hyödyntää tätä mobiili-ly-palvelua. Siellä on edelleen mahdollisuus, että kukaan ei ole aivan murtunut. Ajattele niitä monta kertaa, kun olet julkisessa paikassa, kuten junalla tai kun odotat jotain, etkä halua puhua puhelimeesi. Tämä on naurettavaa. Et tietenkään aio kantaa ison näppäimistön ympärillä, ja yhä useammat ihmiset eivät halua edes kantaa kannettavia tietokoneita. Erityisesti maailmassa, jossa sinulla on vain tämä [poimii iPad mini], miten pääset siihen, että "sormet liikkuvat nopeammin kuin aivoni" siellä?
JD: En tiedä.
GU: En myöskään. Mutta se on mahdollisuus.
